Venäjän reissu tuli heitettyä, 1100km pyörähti mittariin.
Ensimmäisenä päivänä teimme Japen kanssa siirtymän pääosin pikkupolkuja/umpimetsän ja metsäkoneuria kohti Varanniemeä.
Toisen päivän aloitus oli pikkupolkuja kohti Kuoppalammen kiertoa jonka teimme viimevuonna, Kuivaa todella mäkistä ja hauskaa maastoa, paljon isoja nousuja ja kallistuksia, mutta Jeeppi päätti aloittaa tuolla sähköviat joita sitten aikamme selviteltiin jopa puhelimen välityksellä(Kiitos Jerkulle ja Jamantille), jostain syystä ehjiltä näyttävät maadoitusjohdot lopettivat maadoituksen..
Tästä selvittyämme jatkoimme matkaa kohti Käkisalmi Beachiä.
Pienellä iltasafarilla aloin ihmettelemään kun volttimittari alkoi näyttämään välillä nollaa, syykin tuohon löytyi sitten seuraavana aamuna,
kone pääsi kääntymään normaalia enemmän, koneesta oli mennyt kannatinkumi rikki, ja kone otti välillä kiinni akun + napaan.
Pieni akun siirto ja teippi patentti navan suojaksi.
Kolmantena päivänä päätimme ottaa kevyen päivä safarin kohti Sortavalaa. Ei sekään ihan putkeen sitten mennyt, tie oli kuin vuoristorataa yhdistettynä nimismiehen kiharoilla ja todella isoilla hyppy, hyppy, pomppu yhdistelmillä.
Toinen takaiskunvaimennin meni aivan tönköksi jossain noista hyppyreistä tuolla tiellä, ja sitten alkoikin ajaminen olemaan jo hieman veemäistä kun lähes joka mutka mentiin kahva edellä
Matkalla näimme muutamia Suomalaisia Ladoga kilpailijota.
Sortavalassa kävimme juomassa päiväsumpit ja etsimme kartasta leiriä seuraavalle yölle. Pienen Pääksjärven rannalla Uusikylän pohjoispuolella, tie sinne oli päässyt hieman rapistumaan, ilmeisesti siellä on asunut viimeksi suomalaisia, kun kivijalat taloista jäljellä ja paikka muutenkin täysin roskaamatonta(ihme kyllä), raivasimme tien konesahalla rantaan asti auki, löysin rannasta ojan johon oli mukava upottaa jeeppi, tästä tulikin parin tunnin vinssaus kestit
Ainoana miinus puolena, kärähti vinssin releboksi viimeisen kerran, testasin korjattua vinssin kaukosäädintä ojasta pois päästyäni, solenoidi hirtti itsensä jumiin ja ei vapauttanut sitten millään. No vaijeri oli siististi pyöritelty keulassa olevien lisävalojen ympärille ja kiskoi valot irti keulasta, kesti hetken kunnes sai virtakaapelin irti eikä vinssi kiskonut itseään hengiltä.
Todella siisti paikka ja kuivalla kelillä todennäköisesti yksi parhaita leiripaikkoja jos rauhaa rakastaa, lähin asutus varmaan 10km päässä.
Neljännen päivän aamuna läksimme valumaan kohti etelää Juoksemajärven rannalle,ja taas vuoristorataa pitkin.
Lähes joka mutka meni pienessä sivuluistossa kun takaiskarit tällä kertaa molemmat alkoivat jumittelemaan.
Perille päästyämme otin pikkuoffailut ja kas vain toinenkin koneen kannatinkumi otti ja petti.
Viidentenä päivänä alkoikin matkavauhti laskemaan kaikista pikkuvaivoista johtuen, köröttelimme pikkuhiljaa rajan läheisyyttä kohti,
Kiertelimme pikkukylien läpi Antreaan ostamaan pikkuisen eväitä viimeiseen leiriin, Pullilanjärven rantaan. Sieltä Löytyikin kallion ja kivikon keskeltä juoksuhautoja ja sirpale suojia.(sodanaikaisia)
Pidimme pientä lepotaukoa kun yhtäkkiä kuului aivan HEMMETIN KOVA PAMAUS ja puiden latvat heilahti paineaallon takia, ensimmäinen ajatus ei kai me olla missään kovapanos ammunta paikan keskellä, kun vielä hetken päästä alkoi kuulua isojen diesel koneiden jyrinää, niin tuli mieleen pitäisköhän hypätä poteroon lepäilemään
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)
Noh vastarannalla 150-200m oli avolouhoksella pojilla pikkuisen isommat dynamiitti varat käytettävissä,
Suomessa en ole ikinä törmännyt noin isoihin räjäytyksiin.
Viimeisenä aamuna läksimme kohti rajaa niin tuli sitten viimeinen Jeepin vitsaus, alkoi lämmöt nousemaan koneessa, laskimme entisestään vauhtia pienemmäksi kun se tuntui auttavan lämpöihin, pidimme parit jäähdyttely tauot matkalla kohti Vantaata, tämä vika ilmeisesti johtui jumittavasta termostaatista.
Matka oli todella hauska vaikka vikoja ilmaantuikin matkan varrella ja ensi keväänä päästävä uudestaan kiertämään Karjalaa ristiin rastiin.