Kuten tuli todettua, oli alustan mätävauriot pienoinen yllätys. Pohja ei näyttänyt altapäin katsoen ihan niin hurjalta, kuin mitä löytyi lattiamaton alta! Katsastusmies teki pelkääjän jalkatilaan kolme peukalonpään mentävää reikää ja yhden kuskin jalkatilaan. Mietin, että pikku lapuilla tuosta selvitään. Toisin kävi:
Aloitin pelkääjän jalkatilasta, koska ajattelin sen olevan pahemmin ruostunut ja sillä puolella ei ole rattia ja polkimia sotkemassa harjoittelua. Kuten kuvista näkyy, oli ruoste levinnyt aika mukavasti joka puolelle. Taltalla ja vasaralla koetellen kävi ilmi, että vaihtoon menee koko jalkatila. Puukkosaha käteen ja soittelemaan! Melko ison siivun jouduin ottamaan irti.
Tallissa sattui pyörimään joskus ostettu pellin palanen, josta päätin tehdä uuden jalkatilan. Koska en omista mitään työstökoneita, joutui hommassa vähän soveltamaan. Sikkaukset jäivät nyt puuttumaan, mutta kyllä tuo vaikuttaa ihan riittävän napakalta. On se ainakin parempi, kuin tuo lähtötilanne! Projektin edetessä kävin ostamassa vielä pallopäävasaran. Sehän se vasta hyvä peli on! Kiinnittelin uuden jalkatilan yleisruuveilla kiinni sovitusta varten. Ruuveista sai myös kätevästi pisteet, joihin kiinnittää maajohto hitsistä!
Tässä näkyy valmis pelti, jonka maalasin vetokoukusta yli jääneellä mustalla hammerilla. Hitsausta varten hioin pienet pisteet pellille takaisin, jotka käsittelin jälkeenpäin. Auton suojaaminen oli melko haastavaa ja pieniä kynsitulia siellä tuli nähtyäkin aina välillä. Yhtenä kappaleena sentään pysyi. Alhaalla on kuva valmiista hitsauksesta. Ruuvin rei'istä tein tulppahitsejä, jos ne nyt yhtään pitäisivät. Älkää naurako hitsausjäljelle, ei tuolla valovirta- ydintäyte -yhdistelmällä kovin kummoista saa tehtyä! Ja minä en ole mikään hitsaaja, vaikka kovasti haluaisinkin sen oppia! Maalasin vielä hammerin hopealla levyn, jotta se ei ruostuisi.
Seuraavaksi siirryin kuskin puolelle:
Melko ronskin näköinen oli tuokin puoli. Hauskana yksityiskohtana näkyy ensimmäisessä kuvassa polkimien alla hyvä korjausyritys. Tuo lienee sitä kuuluisaa "bondoa", jota ameriikassa käytetään. Muovin näköisellä rähmällä oli liimailtu metallisoiroja ristiin rastiin reiän päälle. Katsuri ei tuota huomannut, koska pahimmat räpellykset sattuivat juuri palkin kohdalle. Siinä oli itseasiassa vielä reikäkin, joka oli kiireessä jäänyt tilkitsemättä. Saha soimaan taas ja peltiostosten jälkeen pakotuspuuhiin!
Kuvissa jälleen uusi pelti, jonka hitsasin jo edellä esitellyllä tavalla. Pari kuvassa näkyvää laatikollista tuli peltiä irroteltua tuon projektin edetessä. Alakuvassa näkyy bitumimatto, jota liimasin jalkatiloihin. Ajattelin oikein panostaa.
Katsastuskonttorilla kävin hakemassa tosiaan leiman, kun olin saanut hommat tehtyä. Koska olin purkanut autosta sisustan pois, ajattelin, että teen samalla myös muutkin ruosteet, joista ei tullut korjauskäskyä. Siksipä soitinkin siis konttorille ja kysyin, onko heillä mitään sitä vastaan, että tulen paikalle vain etupenkit kiinnitettynä, ilman mitään muuta sisustaa. Kolmen henkilön kanssa keskusteltuani, sain heidät viimein käsittämään, etten aio ajaa autolla loppuikääni riisuttuna, vaan vain sen kerran että käyn näyttämässä työn jäljen. Meinasi usko välillä loppua.
Loput korjaukset ovat siis ns. vapaaehtoisia:
Peräkontin puoli oli samaa sarjaa keulan kanssa, joten sillekin piti jotain tehdä. Kontin pohja tulee varmaan uusittua jonkun vuoden päästä kokonaan, sen verran se on mennyt jo paperiksi. Nyt korjasin sen kuitenkin neljällä lapulla, koska alkoi hieman tuo harrastuksen mielekkyys tässä vaiheessa kärsiä.
Vasemmalla ylhäällä näkyy takapenkin alta löytyneet lasin sirut, on siis joskus tullut joku ruuduista sisään. Oikealla alhaalla puolestaan on näkymä auton alta. En löytänyt mistään sopivia tulppia pohjaan, joten taiteilin sellaiset itse pellistä. Hyvin nuo näyttävät paikallaan pysyvän koriliimalla. Käsittelin valmiin pohjan vielä pensselöitävällä alustamassalla, joten luulisi tuon nyt ainakin seuraavaan katsastukseen kestävän.
Tässä on isompi kuva valmiista korjauksesta. Maalasin lopulta lähes koko pohjan hammerilla, kun sitä tuli ostettua isompi pönttö. Sainpahan korjattua samalla myös alkavat pintaruosteetkin. Kävin saumat läpi saumamassalla sekä sisä- että ulkopuolelta.
Lopuksi kuvat vielä lattiamatoista ja muusta viilailusta. Nyt oli helppo puhdistaa tuo matto, kun se oli irrallaan. Kyllä siinä pieni ero on nähtävissä. Tuo on muuten aika kurja laittaa paikalleen itsekseen.
Konttiin päätin laittaa bitumikaistaleet sikkien väliin, jotta hiekat ja muut kokkareet ei puhkoisi heti uutta maalipintaa.