www.fjdc.org

VAROITUS! Sisältää pitkälti tarinaa sekä jaarittelua aiheesta / aiheen vierestä...

Kuten tuolla uusi foorumilainen- topicissa joskus aikoinaan uhkasin, niin aloitan oman topicin tämän oman XJ:n kanssa puuhastelusta. Ei vaan ole tuntunut löytyvän sopivaa hetkeä jutun kirjoittamiseen… Autohan tuli hommattua jo tammikuussa 2011 ja sitä on siitä lähtien rakenneltu pikku hiljaa sopivissa raoissa ajamisen ja muiden kiireiden lomassa.

Aikaisemmin näistä projekteista oli joitain kuvia Kuvablogissa, mutta nyt kun Kuvablogi (ja sen kuvat) ovat mennyttä, niin perustin uuden albumin Picasaan: http://picasaweb.google.com/101514496290048794001
Tämä uusi albumi on paljon kattavampi läpileikkaus omaan autoharrastukseeni, eli sisältää kuvia myös muista autoistani sekä jotain kuvia menneistä autoista.

OK, lähdetäänpäs sitten liikkeelle...

HISTORIAA

Ensimmäinen ihastuminen XJ:hin tapahtui talvella 2006. Olimme kaveriporukalla ajelemassa lumen valtaamia metsäteitä/ metsäkoneen uria parin maastoauton voimin. Istuin tuolloin kaverini vakion XJ:n kyydissä ja ihmettelin sen hyvää etenemistä muihin, hieman rakennettuihin autoihin verrattuna. Tästä jäi takaraivoon kytemään, että tuollainen auto pitäisi joskus hommata…

Kun viimein tuli ajankohtaiseksi hommata itsellekin jokin 4x4 auto mm. trailerin vetämiseen, kysyin tuota samaista Cherokeeta kaveriltani. Auto oli jo tuolloin ehtinyt seisomaan katsastamattomana muutaman vuoden takalattian ruostevaurioiden takia. Tuolloin se ei kuitenkaan ollut myytävänä, joten ostin itselleni XJ:n sijasta Mazda B2600 pick-upin. Pari kuukautta myöhemmin kaveri olisi sitten myynyt Jeeppinsä…

Mazdan kanssa tuli puuhasteltua suunnilleen vuoden päivät ja käytyä jopa muutaman kerran paikallisen maasturikerhon kanssametsässä ajamassa, mutta lopulta rungon ruostevauriot osoittautuivat turhan suuriksi harrastuksen parissa käytettävään aikaan nähden ja näin Mazda sai jatkaa matkaa eteenpäin.

OMAN JEEPIN HANKINTA

Mazdan jälkeen katselin satunnaisesti nettiautosta erilaisia vaihtoehtoja, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivalta omaan käyttööni. Mielellään maastokelpoinen, 4:lle henkilölle ja min. 2200 kg vetopainolla...

Kerran sitten Nettiautoa selaillessani huomasin siistin oloisen Cherokeen myynnissä Kempeleellä. Soitto myyjälle ja puhelinkeskustelun perusteella auto vaikutti hyvältä sekä tarkemman tutkimisen arvoiselta. Pitkä välimatka vaan muodosti hommaan pienen mutkan…

Myyjä ei ollut valmis varaamaan autoa seuraavaan viikonloppuun asti, jolloin olisin ehtinyt sitä katsomaan. Hän lupasi kuitenkin ilmoittaa, mikäli auto menisi kaupaksi ennen lauantaita. Seuraavana iltana (tiistai) sitten puhelimeeni tuli tekstiviesti, että auto oli myyty.

Keskiviikko-iltana myyjä kuitenkin soitti, auton ostaja olikin tehnyt oharit ja myyjä oli tästä erittäin vihainen. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme asiasta sopimukseen ja nyt Jeeppi oli varattuna lauantai-iltaan saakka.

Seuraavana päivänä työmaalla pikainen palaveri pomon kanssa jossa sovin perjantaiksi vapaapäivän sekä ostin VR:ltä menolipun Ouluun.

Perjantai-aamuna nousin pohjoiseen menevään junaan pelkän menolipun kanssa, koska suunnitelmana oli tulla takaisin etelään omalla Jeepillä. Sain isältäni kyydin juna-asemalle ja lähtiessäni hän antoi paluumatkalle luettavaksi Tuomas Kyrön kirjoittaman ”Mielensä pahoittajan”, ihan vaan varmuudeksi mikäli Jeeppi ei olisikaan niin hyvä kuin myyjä väittää ja kauppoja ei syntyisi…

Auton myyjä tuli junalle vastaan Oulun asemalle ja lähdimme ihmettelemään XJ:tä tarkemmin. Auto oli täysin myyjän kuvauksen mukainen ja hinta oli mielestäni kohdallaan, joten rahat ja auto vaihtoivat omistajaa.

Kotimatka sujuikin leppoisasti uuteen hankintaan tutustuessa. Auto on vm.-93 Cherokee Limited-varustelulla (sähkölasit + penkit, nahkaverhoilu, ilmastointi, kauko-ohjattu keskuslukko, jne.), tekniikkana on 4.0 High Output + automaattivaihteisto ja NP242 jakolaatikko.

RAKENTELU ALKAA

Jo alusta asti oli selvää, ettei auto tule pysymään alkuperäis-asussaan (kuten ei mikään muukaan auto ole mulla pysynyt) ja erilaisten osien saatavuutta kartoitettiin internetin avulla useampana iltana.

Suunnitelmien selkeydyttyä ensimmäisenä alle ruuvattiin Mazdasta jääneet 31” maastorenkaat ja heti perään hain 4x4 Partsilta korotus-sarjan. Tämä oli sekoitus Rough Countryn 4,5” ja 3” korotus-sarjoja, eli iskarit + jouset 3” sarjasta ja säädettävät tukivarret + Panhard-tanko 4,5” sarjasta. Alkuperäinen idea tässä oli säilyttää auto maltillisella korkeudella, mutta kuitenkin saada alusta toimimaan maastossa nätisti ja autosta entistä maastokelpoisempi.

Parin metsäreissun jälkeen asensin lisäjäähdyttimet ohjaustehostin-, moottori- sekä automaattiöljyille, koska öljyjen lämpötilat tuppasivat nousemaan mielestäni turhan korkeiksi hitaassa maastoajossa.

Seuraavaksi tein vielä uuden pakosarjan sekä 2.5” putkiston vanhojen huonokuntoisten tilalle. Samalla avarsin etulokarit ja asensin uretaaniset etulevikkeet, niin pyörät mahtuvat joustoissa pyörimään eivätkä levikkeet ole heti ensimmäisestä nojailusta solmussa.

Nyt Jeeppi oli vihdoin valmis vuosi- ja muutoskatsastukseen, mutta auton alkuperäinen ohjaus-simpukka päätti hajota lähtiessäni viemään Jeeppiä leimalle, onneksi sentään tallin portille. Nopeasti korvaavan simpukan saatavuutta kartoittaessani päädyin ostamaan läheltä löytyneen käytetyn Chevrolet S10:n ohjausvaihteen joka sopii suoraan XJ:hin.

Myöhemmin molemmat akselit saivat valurautaiset peräkopat sekä uudet öljyt sisälleen. Vahvistin samalla etuakselin alatukivarsien sekä korinpuoleiset tukivarsien korvakkeet, nyt autolla uskaltaa hieman paremmin kolistella kivikoissa. Muita panssareita ei autossa tosin vielä ole, mutta sellaisia on kyllä tarkoitus lisätä myöhemmin. Ohjausvarsiksi vaihdoin Rugged Ridgen järeämmät varret, kun alkuperäiset olivat pariin kertaan metsässä vääntyneet.

Olin metsästänyt tyyliin sopivia konepellin ritilöitä, joilla saisi kuuman ilman paremmin poistumaan konehuoneesta. Amerikassa XJ:n omistajat käyttävät melko yleisesti Chrysler LeBaron turbon ”hood vents”:ejä, mutta nuo tuntuvat olevan nykyisin hankalia löytää, ainakaan järkevään hintaan.

Ebay:stä osui silmään kohtuullisen fiksun oloiset yleis-malliset muoviritilät joita tilasin kaksi paria kokeeksi. Alle viikossa oli paketti kotona ja ei muuta sovittamaan konepellille. Kooltaan nuo olivat juuri sopivat ja niitä saisi helposti lisättyä toiset neljä kappaletta, mikäli niille näyttäisi vielä jatkossa olevan tarvetta.

Hieman mittailua ja leikkaus-linjojen hahmottelemista konepeltiin teipin avulla ja ei kun pistosahalla reiät konepeltiin. Nyt pääsee kuuma ilma helpommin pois konehuoneesta ja ainakin omaa silmää nuo ritilät miellyttävät.

Syksyllä 2012 renkaat vaihtuivat 31x10,5” Insa Super Special Trackeihin ja talven aikana vahvistin ohjausvartta vielä päälle pujotettavalla saumattomalla ”turvakaari” putkella, kun uusikin varsi oli mutkalla erään FJDC:n talvisen ajopäivän jälkeen

Talvella oli hyvää aikaa surffailla internetissä, niinpä ostelin Amerikasta netin kautta kaikennäköisiä Jeepin huolto/päivitysosia Houstonissa asuvan kaverini autotallin nurkkaan ja sopivasti kesälomani alkajaisiksi tuo trukkilavallinen (140kg) osia saapui vihdoin kotipihalle.

Tässä vaiheessa Jeeppi oli vuosikatsastettu ja poistettu tieliikennekäytöstä ohjaustehostimen ruvettua ääntämään ja tehostuksen hiipumaan heti katsastuksen jälkeen. Siirtokilvillä tuli kyllä käytyä parissa lähellä olleessa offroad-tapahtumassa ajamassa, mutta muuten auto sai rauhassa odotella tallissa uusien osien saapumista.

Alku syksystä 2013, oli vihdoin aikaa ottaa Jeeppi työnalle. Ensimmäisenä laskin vanhat jäähdytysnesteet pois ja huuhtelin jäähdytysjärjestelmän useaan kertaan, ensin laimealla happoliuoksella ja sen jälkeen pelkällä vedellä, aina välissä käyttelin moottorin kunnolla lämpimäksi. Nyt puhaltaa kuumaa ilmaa lämmityslaitteesta, kun aikaisemmin tuli vain haaleaa ilmaa.

Ohjaus-simpukka vaihtui tällä kertaa Dodge Durangon simpukkaan. Tässä on isompi mäntä kuin XJ: omassa, mutta se käy alkuperäisen tilalle vain muutaman ”prikan” lisäämisellä simpukan ja korin väliin. Alkuperäinen ohjaustehostimen pumppu vaihtui muokattuun ”High Flow” versioon ja tehostinöljy tuli tietysti vaihdettua samalla. No, tämä ilo oli erittäin lyhytaikainen ja tämäkin simpukka hajosi lähes alku metreillä. Vanha hyvin palvellut Chevyn simpukka takaisin paikoilleen ja matka jatkui…

Seuraavaksi olikin aika käydä jälleen pakoputkiston kimppuun. Vanhassa katalysaattorissa oli kennostot irti ja äänenvaimennin oli saanut muutaman osuman ollen melkoisen solmussa.

Uusia/korvaavia katalysaattoreita katsellessa päädyin uuteen 2,5” race-kattiin, jossa on metallikennosto normaalin keraamisen sijaan. Tämä katalysaattori on sen verran pieni (halk. 120mm, pit. n.250mm), että sen sai asennettua parempaan suojaan vaihdelaatikon vierelle ennen vaihdelaatikon kannatinpalkkia. Äänenvaimentimiksi tuli kaksi peräkkäin asennettua Raptor-vaimenninta. Nämä ovat kammio + huilu tyyppisiä ”jenkkivaimentajia” ja ennen kaikkea ne ovat halpoja metsässä tuhottavaksi.

Viime syksystä saakka olen pikkuhiljaa askarrellut safari-telinettä alkuperäisten kattotelineiden tilalle. Tämä perustuu neljään yleismalliseen taakkatelineen jalkaosiin joiden päälle olen hitsannut suorakaide-profiilisesta huonekaluputkesta tukevan kehikon jonka päälle tulee vielä alumiininen ”turkkilevy”. Telineen päälle tulee kiinnityspaikat maastotunkille ja vararenkaalle sekä pienet led-työvalot suojaan katon ja telineen väliin. Työvalojen sähkön syöttö tulee katon läpi erillisten läpivientiliittimien kautta. Näin teline valoineen saadaan helposti nostettua haluttaessa pois katolta.

Jo auton ostamisesta saakka olin ihastellut Hanson Offroadin tekemiä puskureita ja tällaiset oli haaveena hommata omaankin autoon. Ja kun kaverini muutti vuodeksi Houstoniin, Texasiin, joten Mikko sai tehtäväkseen hommata ja toimittaa sellaiset Suomeen. Puskurit istuivat paikoilleen autoon erittäin nätisti ja niiden työlaatu kestää tarkempaakin tutkimista. Halvemmalla vastaavat puskurit olisi pystynyt tekemään, mutta tällä kertaa oman ajan säästäminen meni rahan säästämisen edelle. Kerrankin oli mukava vain ruuvata osat paikoilleen, kun ei tarvinnut ”säätää” mitään ylimääräistä.

3” jouset rupesivat melko nopeasti osoittamaan hiipumisen merkkejä ja auto madaltui miltei silmissä. Muutoskatsastuksessa 2011 mitatut etäisyydet navan keskeltä lokarin kaareen 510mm edessä ja 500mm takana olivat muuttuneet 545mm edessä (2” korokepalan kanssa) ja 515mm takana (Shackle re-location kitillä)

Tämän takia olin hommannut hyllyyn valmiiksi uudet 4,5” korottavat jouset, korkeus-säädettävät etu jousilautaset sekä Bilsteinin iskunvaimentimet. Alkuperäisen taka-kardaanin kulmat eivät riittäneet enää uusille takajousille, joten sovitin tuplanivelellisen etukardaanin taakse tekemällä ns. hack’n tap SYE:n käyttäen Corvetten yokea (näitäkin on sitten kahdella eri pulttijaolla samalle ristivivelelle). Samalla kunnostin molemmat autossa olevat kardaanit sekä yhden vielä varalle.

Uuden alustan vaihto oli helppo homma, ainoastaan pitkien etujousien kanssa sai hieman taistella paksumpien ylälautasten takia. Oikeastaan ainoa takaisku oli uusien takaiskareiden osoittautuminen liian lyhyiksi, vaikka ne oli hommattu 4,5” korotukselle… Onneksi nuo voi vielä hyödyntää, kun nostan iskarin kiinnityspisteitä akselissa.

Nyt auton korkeus on edessä 600mm ja takana 595mm. Nämä tulevat vielä muuttumaan jousien kuoleentuessa sekä vinssin asennuksen takia.

Vaikka XJ on erittäin hyvä aihio, niin kyllä siinä vielä riittää edelleen paljon tekemistä ja 100% valmista ei tästäkään taida tulla ikinä. Tavoitteena on tehdä autosta ajan kanssa omatoimiseen safarointiin ja erilaisille ajopäiville sopiva ajokki jolla voi vetää peräkärryä ja käydä vaikka halutessaan töissä, ei siis tehdä mitään hardcore-offiautoa.

Terve!

Itsellä on ihan saman suuntaisia ajatuksia noiden takaiskareiden alapäiden kiinnitysten kanssa, ovat melkoiset "ankkurit". Kun laiton taakse pidemmät riipukkeet niin loppui muutoin ehjistä Ranchoista ulosjoustot eli uudet iskarit alle (vaan ovat jemmassa nuo vanhat kunhan nuo kiinnityspisteet saa muutettua ylemmäksi).

Tuo takakardaanin muutoshomma on myös pian ajankohtainen itsellänikin.

Oletkos tulossa kesätreffeille Kurikkaan?

p.s Tällä viikolla pitäisi postista "putkahtaa" 20kpl ns. 10W "teholedejä", niitä kun ripustelee ja johdottelee katolle ympäriinsä niin aika menee kuin iltamissa! Näkeepähän sitten elokuun pimeässä yössä kun Juukaan lähdetään ajelemaan.

Hienot "hood ventsit", mutta tuleeko vedet ja lumet nyt moottoritilaan...?
-Onko hintansa väärti...

Kesätreffit jää valitettavasti väliin, kun pitää olla toisilla harrasteautoilla aivan toisessa suunnassa samaan aikaan...

Hommasitko pelkkiä ledejä vai otitko valmiita työvaloja? Itsellä on kanssa työnalla erillisistä komponenteista kasattavat työvalot 10W teholedeillä ja erillisillä drivereillä. Lopputalvesta yhtä protoa ehdittiin jo hieman testaamaan, mutta linssi jätti vielä hieman toivomisen varaa. Pitää kohta tilata niitä uusia linssejä, että saapuvat ennen syksyn pimeitä.

Noi "hood ventsit" taisi olla jotain 10 USD/pari postimaksuineen, joten mielestäni sain vastinetta rahoilleni Kyllähän noista tietysti aina jokin verran vettä ja lunta pääsee, mutta aina tuo on lähtenyt käymään. Olisitten seisonut talvella useamman viikon pihalla tai vaikka olisi painepesurilla pessyt... Oikeasti noi raot on sen suuntaisia, ettei sinne lumi oikeastaan edes mene ja koska reiät on konepellin pintaa korkeammalla niin vesikin pysyy melko hyvin ulkopuolella, paitsi tietysti pestessä;)

Terve!

Kyllä ne tilaamani ledivalot on niitä valmiita pikkuriikkisiä työvaloja, lumeneita on 750lm/kpl eli ei nyt kovin hirveästi mutta laitetaan useampi (noitahan voi "ketjuttaa" palkikisi eli niissä tulee mukana kiinnityspalikat millä ruuvataan kiinni toisiinsa). DHL ilmoitti että lamput on huomenna pihassa eli sitten näkee tarkemmin mitä tuli ostettua, hinnaksi jäi kaikkineen huimat 13.58e/kpl kun paikallisesta autosähköliikkeestä ostettuna olivat huikean tinkimisen jälkeen 37.50e/kpl (ostin pari malliksi että pääsee jo etukäteen suunnittelemaan mihin niitä sijoittelee).

MAC:n ajopäivän aamuna oli vielä tarkoitus säätää etupään panhard-tankoa, kun korotuksen jälkeen akseli oli hieman sivussa. Tuostahan loppui säätövara, joten panhardi takaisin vanhoihin säätöihin ja metsään.

Reissuhan meni mukavasti kivien ja kantojen kanssa kolistellessa, kunnes siirtymällä jakolaatikon keppi meni hervottomaksi. Koska käytössä oli ainoastaan nopea neliveto avonaisella keskilukolla, niin heitimme pyyhkeen kehään ja lähdimme kotiin. Siirtäjän vipu oli vain hypännyt pois paikoiltaan, eli ei sen suurempaa vikaa. Olisihan tuon voinut saada paikoilleen metsässäkin, mutta pestyn ja tallissa yön yli jäähtyneen auton kanssa oli huomattavasti mukavampaa puuhastella

Netistä koitin etsiä onko muilla ollut ongelmia noiden Rugged Ridgen ohjausvarsien kanssa, lähinnä siis niiden osumisesta toisiinsa. No, eipä löytynyt tuosta mitään, mutta jokunen maininta noiden aiheuttamasta ohjauksen keskialueen väljyydestä. Ja kyllähän sitä väljyyttä tuostakin XJ:n ohjauksesta löytyy... Joku kertoi korjanneensa tuota kumiprikoilla, mutta en kiinnittänyt tuohon sen enempää huomiota.

Viikolla sitten jatkoin panhardin akselinpään korvaketta ja porasin siihen uuden kiinnitysreiän. Samalla säädin myös vinossa olleen ratin suoraan.

Koska tuon korvakkeen fiksaamisen takia oli ohjausvarret irrotettava, niin katselin samalla minne ne niissä olivat noita kumiprikkoja oikein laittaneet. Selvisihän se, kun kaveri käänteli rattia ja itse tutkiskeli samalla ohjausvarsien liikkeitä. Rattia käännettäessä simpukalta tuleva varsi kiertää napoja yhdistävää vartta ensin ylös-alas suunnassa ja vasta kun tuon tangon nivelistä loppuu liikevara, lähtee pyörät kääntymään. Ei siis ihme, että keskialueella on hieman väljää...

Hetken aikaa kaivelin tallilla hyllyjä ja sieltä löytyi 8mm kumilevyä josta porasin sopivalla rasiaporan terällä n. 40mm halkaisijaltaan olevia kiekkoja joista vielä porasin keskireiän 16mm terällä. Nämä prikat sitten molempiin napoihin sekä simpukalta tulevan varren päähän estämään ei toivottuja kiertoliikkeitä ja koeajolle. Voi että, eroa oli kuin yöllä ja päivällä Nyt tuo reagoi ohjausliikkeisiin nopeasti ja tarkasti, tai siis niin tarkasti kuin voi maastorenkailta ja korkealta, löysältä, alustalta olettaa

Pitää nyt katsoa kuinka nuo nopeasti kyhätyt prikat siellä kestää. Oikein jos haluasi´"hifistellä", niin tekisi RTS-putkesta n. 6mm korkeita vahvikerenkaita ja valattaisi niihin polyuretaanista sisustan halutulla kovuudella

Viime aikoina Jeeppi on lähinnä seisonut pihakoristeena naapurien kiusaksi Ei vaan, aika on mennyt noiden muiden harrastekulkineiden parissa puuhastellessa ja niistä nauttiessa.

Välillä tosin ehdin vinssipetiä rakennella, mutta tämä on vielä aika alkuvaiheessa. Maskia joutuu melkoisesti pilkkomaan, että vinssin saa haluamalleni syvyydelle.

Ravijoellakin tuli käytyä ja kyllä siellä oli hienot maastot Tuon reissun jälkeen Jeeppi ei kaivannut edes pesua osakseen. Toisin oli sunnuntaisen MAC:n ajopäivän jälkeen...

Tuolla oli todella haastavaa roikkua letkan mukana tällaisella pienipyöräisellä city-maasturilla. No, pientä osumaan tuli sinne sun tänne, suurimpina vääntynyt ohjausvarsi, sisään painunut takapuskuri, etulevikkestä kadonnut palanen ja takaovi Alkselit kolisivat lähes kokoajan jonnekin, mutta mitään suurempia vaurioita ei autoa pestessä silmiin osunut.

Nyt taidan ainakin hetken pitää taukoa tuolta Hauhon metsistä ja kasailla budjettia isommille renkaille. Ilman niitä rupeaa reitit olemaan turhan kovia kalustolle, kun muulla MAC:n porukalla on hieman eri kaliiberin laitteita käytössä.

Jotain pientä saanut taas aikaiseksi... Takaovea tuli oiottua, mutta mitään ylimääräistä hieromista en katsonut aiheelliseksi tehdä. Sellainen kaukaa kaunis ja hivenen pattinen tuosta tuli. Samalla korjasin takapuskurin oikeaan linjaan, oli onneksi vaan liikkunut kiinnityspulteista eikä ollut palkit mutkalla.

Jälleen kerran oli vaimennin antautunut ja nyt pistin sinne hieman kalliimman jossa on jopa jotain muotoilua sisällä. Vanha oli halvin mahdollinen ja kyllä sen kaikesta huomasikin

Olen vihdoin ehtinyt vähän puuhastella vinssipedin kanssa. Nyt se rupeaa olemaan viimeistelyä ja maalausta vailla. Nuo saa tehtyä vasta kun saan räikän osat maalarilta ja ehdin sen vielä niputtamaan.

Tein tuohon irrotettavan kilpitelineen. Kun vinssi ei ole käytössä, niin saa kilven liukukidan eteen suojaamaan narua kuralta. Ehkä hieman turhaa hifistelyä, mutta tulipahan tehtyä

Onko kaikki Pääsisäisenä mallillaan?

^ Tällä vauhdilla tuo valmistuu ihan käsiin

Nyt onneksi alkaa pidemmät vapaat, vasta loppiaisen jälkeen takaisin töihin, joten siinä on varmasti hyvää aikaa Jeepin rakentamiselle Eipä siinä nyt mitään suurempia hommia ole: Etutukivarsien kiristäminen/ vaihto, ohjausvarsien vaihto, takaiskareiden alakorvien nosto jne...

Muuten hommat on "maalarin kädessä", hänellä on kuulemma vähän kiirettä työmaalla. No, ei noilla vinssin osilla vielä mikään kiire ole, hyvinhän tässä on aikaa

Jos hommat meinaa loppua, niin ainahan voi ruveta askartelemaan etukäteen vinssin sähköjä tai vaikka panssareita alustaan...

No niin, urakka alkoi tänään auton huolellisella pesulla. Odotellessani että saan auton sisälle talliin purin takapäästä verhoilut pois ja oikaisin lommolla olevan takahelman. Kuskinpuolta purkaessani löytyi pari pientä reikää, joten taidan leikata noi helman pätkät kokonaan pois.

Takapään peltityöt on tehty ja samalla asensin uudet takalevikkeet. Edessä on nyt uudet tuki- ja ohjausvarret sekä uusi tracktion bar paikoillaan, mutta ilman takaiskuja ei etupäänkään osalta selvitty...

Molemmissa eturistikoissa oli selvää jumitusta havaittavissa sekä molemmat pyöränlaakerit kuulostavat olevan vaihtokunnossa Ristikoita purettaessa pamahti vielä apparinpuoleisen pitkän vetarin silmukka poikki Eli nyt ei sitten olekaan enään mikään kiire tämän rakkineen kanssa...

Pääsiäiseksi se kuitenkin koitetaan saada nippuun

Terve!

Jos se yhtään lohduttaa niin meidän kylän korjaamolla särkivät minun tuplaristikkokardaanista tänään akselin puoleisen slip-yoken silmukan prässissä. Sye-kitti tulla tupsahti postista ja kardaanin, uusien ristikoiden ja uuden centering-yoken kanssa kiireesti korjaamolle ja sisäinen aurinko se vaan paistoi! Kunnes hölmöyttään särkivät! Sanoin kyllä että vinoon menee! Lauantaina oli tarkoitus itse vaihtaa jo esivalmisteluna nuo ristikot vaikkei centering-yokea vielä käsissäni ollutkaan vaan eihän minun ruuvipenkissä leukaväli riittänytkään eli jouduin tänään sitten turvautumaan "ammattilaisten" apuun.